• Jaettu ongelma puolittuu!

  • Tuemme erilaisia perheitä!

  • Ota rohkeasti yhteyttä!

  • Aina on tie eteenpäin!

  • Älä jää yksi! Avaa Snellun ovi!

Joulun jälkeen oli aika palata töihin. Joulun ja Uuden Vuoden välipäivinä voi nuorisotyönohjaaja kuitenkin törmätä nuorisotyön kannalta harvinaiseen tilanteeseen, nimittäin siihen, ettei talossa ole ketään muuta. Kun työssä on tottunut siihen, että koko ajan ympärillä on ihmisiä ja hälinää, on outoa astua hiljaiseen taloon. Kaikki työkaverit ovat vielä lomilla tai vapailla ja toiminnot tauolla, yksinäistä töihin palaajaa odottaa vain hiljaisuuttaan humiseva Snellun talo. Vintiltä kuuluu outoja rasahduksia, kopiokone ääntelee itsekseen ja kun ympärillä ilta jo hämärtyy alkaa vanha talo näyttää erilaiselta kuin yleensä. Alkuviikosta mielessä on vielä ollut ajatus siitä, kuinka muiden ollessa lomalla saa rauhassa tehdä tekemättömiä asioita, mutta loppuviikkoa kohden alkaa hälinään tottunut mieli jo kaivata muita. Minkälaista olisikaan tehdä työtään aina yksin? Kenelle tuskailen kun kone temppuilee tai en osaakaan vaihtaa kopiokoneen hukkavärisäiliötä?

Lopulta ei voi kuin todeta, että ammatinvalinta varmasti heijastaa jotain ihmisen sisäisestä maailmasta. Kun vuodenvaihteen jälkeen talo alkaa jälleen täyttyä äänistä ja tutuista rutiineista, voi nuorisotyönohjaaja huokaista helpotuksesta - ihanat työkaverit ovat palanneet.

 

-Sanna-

 

kärmesOnneks hiljaisinakin hetkinä seuraa Snellulla piti kaverini Kärmes

Agricola 1

Helsingin seurakuntien kirkot ovat olleet auttamassa kodittomia tarjoten suojaa kylmältä ja pakkaselta yön ajan. Viime viikolla haastateltiin asiassa diakonian päällikköä Kirsi Rantalaa http://yle.fi/uutiset/3-9390005

Suomessa on vajaa 8 000 asunnotonta. Kaksi kolmasosaa näistä ovat pääkaupunkiseudulla oleskelevia ihmisiä. Näistä alle 30 vuotiaita muutama sata. Jokainen asunnoton, iästä riippumatta on liikaa. Jokainen tarina asunnottomuudesta on yksilöllinen ja ansaitsisi tulla kerrotuksi ja kuulluksi. Suoja ja lämpö kovilla pakkasilla tai viimaisilla keleillä ei ratkaise ongelmaa, mutta voi avata silmiä huomaamaan lähimmäisen ehkä toisella tavalla. 

Olin Agricolan kirkolla loppiaisyön yhdessä vapaaehtoisten ja muiden työntekijöiden kanssa varmistamassa yhden suojassa nukutun yön tänä talvena.

En yllättynyt, en hämmentynyt, mutta tulin kosketetuksi siitä kiitollisuudesta, jota yöpyjät osoittivat saamastaan mahdollisuudesta. 

Jäin miettimään sitä kuinka helposti ohitan itsestäänselvyytenä omaan arkiseen hyvinvointiini liittyvät asiat. Ehkä olisi hyvä, jos hetkeksi pysähdyn ja annan ajatukseni virittää mielessäni jotakin siitä, mitä ehkä minä voin tehdä toisen hyväksi ja olla apuna vaikeassa hetkessä. Pienikin asia on merkittävä. Se on vaikka hyväksyvä katse tai kohtaaminen, jossa molemmat ovat yhdenvertaisia elämäntilanteista riippumatta. 

Pienikin apu on merkittävää. Sinä lukijani - jos haluat auttaa ja olla tukena poikkea vaikka sivuilla https://www.vapaaehtoistyo.fi tai ole yhteydessä lähimpään seurakuntaasi ja kysy mahdollisuudesta toimia  vapaaehtoisena työntekijänä.

 

Näitä mietti Snellun Mare

hommahuone 1 1Viime kesänä sain haltuuni askartelutilan. Kesäkäyttöön tai ainakin lämpimälle vuodenajalle sopivan suojan. Olen ollut siitä kiitollinen. 

Syksyn aikana puuhasin siellä kaikenlaista. Oli oikeastaan aika ihanaa kun ei tarvinnut korjata työn jälkeen tavaroita paikoilleen, vaan ne saivat jäädä ihan siihen missä olin niitä tarvinnut. Aikaa myöten jäänyttä tavaraa ja tarviketta oli jo niin paljon, että ei tehnyt mieli edes käydä koko huoneessa. Lopulta tuli niin kylmä, että siellä ei tarjennutkaan. Hankin patterin, mutta se ei yksistään houkutellut sen sekamelskan ja keskeneräisten askarrusten äärelle. 

Eilen sen tein. Menin huoneeseen ja järjestelin kaiken paikoilleen. Jokaiselle asialle on kuitenkin olemassa se oma paikka. Laitoin siinä samalla palasia omasta elämästäni järjestykseen - tai ainakin kokosin pois sen minkä voi ja taputtelin päälle.

Elämme niitä aikoja vuodesta, jolloin voi laitella mennyttä vuotta pakettiin.

hommahuone 1

Mitä se minulle antoi? Mitä se minulle opetti? Mistä se minua armahti? Mistä voin jo luopua? Mitä vielä mukanani haluan kantaa?

Entä mitä haluan seuraavalta vuodelta 2017? Olisiko se parempi jos valittaisin vähemmän? Antaisiko se minulle enemmän jos katsoisin eteenpäin luottavaisemmin? Uskaltaisinko aloittaa sen ihan vain itsenäni? 

Pöytä on puhdas. Mitä sinne erityisesti haluaisin tuoda seuraavalle vuodelle? Mitä ikkunastani näkyy kun katson kohti unelmieni vuotta?

 

Mennyttä ja tulevaa mietti Snellun Mare

 

 

pikkujoulukuusi 2016

 

Saappaan vapaaehtoisten porukalla on selvästikin jo joulu mielessä, kun tällainen yllätys oli perjantai-iltana rakennettu Snelluun. Mikäs sen mukavampaa, kuin mielikuvitusrikkaat vapaaehtoiset, jotka keksivät kyllä itselleen tekemistä, jos kadulla alkaa olla jo niin hiljaista, ettei nuoria juuri näy. Tänä vuonna on jäljellä ennen vuodenvaihdetta vielä kaksi Saappaan normaalia perjantai-päivystystä, katsotaan, mitä niiden aikana keksitäänkään. Kiinnostaisiko sinua muuten päästä mukaan porukkaan, joka keksii tällaisia hulvattomia ideoita? Seuraava Saappaan vapaaehtoiskoulutus alkaa tammi-helmikuun vaihteessa, joten se on nyt varsin mahdollista!

Hyvää alkavaa adventinaikaa toivotellen:

Sanna